Saksanpaimenkoiran rotumääritelmä

joka on Verband für das Deutsche Hundewesenin (VDH:n) jäsen, on rodun perustajayhdistyksenä

vastuullinen saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä.

Rotumääritelmä laadittiin yhdistyksen ensimmäisessä jäsenkokouksessa Frankfurt am

Mainissa 20. syyskuuta 1899 A. Meyerin ja von Stephenitzin ehdotuksen mukaisesti.

Sitä täydennettiin 6. jäsenkokouksessa 28.7.1901, 23. jäsenkokouksessa Kölnissä

17.9.1909, johtokunnan ja valtuuston kokouksessa Wiesbadenissa 5.9.1930 ja jalostustoimikunnan

ja johtokunnan kokouksessa 25.3.1961. Edelleen sitä käsiteltiin Saksanpaimenkoirayhdistysten

Maailman Unionissa (WUSV), ja se hyväksyttiin WUSV:n

kokouksessa 30.8.1976, edelleen sitä käsiteltiin ja se hyväksyttiin johtokunnan ja valtuuston

kokouksessa 23.-24.3.1991.

Saksanpaimenkoirien suunnitelmallinen jalostus aloitettiin yhdistyksen perustamisen

jälkeen vuonna 1899. Rotu on jalostettu tuonaikaisista keski- ja eteläsaksalaisista koiratyypeistä

päämääränä luoda palveluskoira, jolla on edellytykset vaativiin suorituksiin.

Tämän päämäärän saavuttamiseksi laadittiin rotumääritelmä, joka määrittää saksanpaimenkoiran

ruumiinrakenteen, olemuksen ja luonteenominaisuudet.

voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä.

60 cm. Rungon pituus on n. 10-17% säkäkorkeutta suurempi.

vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa),

hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa

ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan.

säkäkorkeudesta), eikä se saa olla liian karkea tai liian pitkä. Pään tulee olla yleisvaikutelmaltaan

kuiva ja korvien välistä kohtuullisen leveä. Otsa on edestä ja sivulta katsoen

vain hieman kaareutuva, keskivakoa ei ole tai se on vain heikosti havaittavissa. Kalloosa

on n. 50% pään koko pituudesta. Kallo-osan leveyden pitää likimain vastata sen

pituutta. Kallo kaventuu (ylhäältä katsottuna) korvista kirsua kohti tasaisesti. Se liittyy

loivasti viiston, mutta ei jyrkän otsapenkereen kautta kiilamaiseen kuono-osaan. Ylä- ja

alaleuka ovat voimakkaasti kehittyneet. Kuononselkä suora, koveruus tai kuperuus ei

ole toivottavaa. Huulet ovat tiiviit, hyvin sulkeutuvat ja väriltään tummat. Kirsun tulee

olla musta.

ulkonevat. Silmien värin tulee olla mahdollisimman tumma. Vaaleat, pistäväilmeiset

silmät eivät ole toivottavat, koska ne häiritsevät koiran ilmettä.

ja teräväkärkiset. Ulkokorva on eteenpäin suuntautunut. Kärjestään taittuneet tai

luppakorvat ovat virheellisiä. Liikkeessä tai levossa taaksepäin päänmyötäisesti taipuneet

korvat eivät ole virhe.

Saksanpaimenkoiralla on leikkaava purenta, ts. etuhampaat koskettavat toisiaan leikkaavasti,

jolloin yläleuan etuhampaat kohtaavat tiiviisti alaleuan etuhampaat. Ala-, yläja

tasapurenta ovat virheitä samoin kuin suuret hampaiden välit. Virheeksi luetaan myös

se, että etuhampaat ovat suorassa linjassa. Leukaluiden tulee olla voimakkaasti kehittyneet,

jotta hampaat voivat kiinnittyä syvälle ja tukevasti.

vaakatasoon nähden 45°:n kulmassa.

ehdottoman yhdensuuntaiset. Lapa ja olkavarsi ovat yhtä pitkät ja keskivahva lihaksisto

kiinnittää ne runkoon. Lavan ja olkavarren välinen ihannekulmaus on 90°, tavallisesti

110°:seen saakka. Kyynärpäät eivät saa olla seistessä eivätkä liikkuessa ulkonevat, eivät

myöskään sisäänpäin kääntyneet. Kyynärvarret ovat kaikilta suunnilta katsottuina suorat

ja koiran seistessä ehdottomasti keskenään yhdensuuntaiset, kuivat ja lihaksikkaat.

Välikämmen on pituudeltaan 1/3 kyynär-varresta ja on tähän nähden n. 20-22°:n kul