Belgianpaimenkoiran rotumääritelmä

suojelu ja jäljestys) sekä monipuolinen palveluskoira, joka soveltuu myös

perhekoiraksi.

kuljettamiseen paljon koiria, jotka olivat tyypiltään epäyhtenäisiä ja karvapeitteeltään

hyvin erilaisia. Selkiyttääkseen asiaa, joukko innokkaita koiraharrastajia

pyysi avukseen Cureghemin Eläintieteellisenkoulun professori A. Reulin, jota voidaan

pitää rodun uranuurtajana ja kehittäjänä.

Rotu syntyi virallisesti vuosien 1891 ja 1897 välisenä aikana. Syyskuun 29. päivänä

1891 Brysselissä perustettiin Le Club du Chien de Berger Belge (belgianpaimenkoirayhdistys)

ja vielä samana vuonna 15.11. professori A. Reul järjesti Cureghemissa

117 koiran katselmuksen, jossa koirat luetteloitiin ja niistä valittiin parhaat

yksilöt. Seuraavina vuosina alkoi varsinainen jalostustyö, joka perustui ainoastaan

muutamilla jalostusuroksilla harjoitettuun tiukkaan sukusiitokseen.

Le Club du Chien de Berger Belge laati jo 3.4.1892 rodun ensimmäisen hyvin yksityiskohtaisen

rotumääritelmän. Siinä hyväksyttiin yksi rotu, jossa oli kolme karvanlaatumuunnosta.

Belgianpaimenkoiraa pidettiin noihin aikoihin tavallisten ihmisten

koirana, eikä sitä vielä arvostettu. Sen vuoksi Livre des Origines de la Société Royale

Saint-Hubert (L.O.S.H) rekisteröi ensimmäiset belgianpaimenkoirat vasta

vuonna 1901.

Seuraavien vuosien kuluessa johtavat belgianpaimenkoiraharrastajat paneutuivat

määrätietoisesti rotutyypin yhdenmukaistamiseen ja virheiden korjaamiseen. Vuoteen

1910 mennessä belgianpaimenkoiran tyyppi ja luonne vakiintuivat.

Kysymys belgianpaimenkoiran muunnoksista ja sallituista väreistä on aiheuttanut

vuosien saatossa paljon kiistoja. Sitä vastoin rodun rakenteesta, luonteesta ja käyttöominaisuuksista

on aina oltu yksimielisiä.

kuiva- ja vahvalihaksinen, neliömäinen ja sitkeä koira, jossa jalous ja voimakkuus

yhdistyvät. Se on tottunut oleskelemaan ulkona ja kestämään Belgiassa

yleisiä sään vaihteluita. Sopusuhtainen olemus ja ylväs pään asento ilmentävät

palveluskoiralle ominaista jaloa voimaa. Belgianpaimenkoira arvostellaan koiran

seistessä vapaasti esittäjän koskematta sitä.

ulottuu kyynärpäiden tasolle. Kuonon pituus on sama tai hieman enemmän kuin

puolet pään kokonaispituudesta.

Se on erittäin energinen ja aina valmis toimintaan. Sillä on synnynnäinen laumanvartioimiskyky

ja vahtikoiran parhaat ominaisuudet. Se puolustaa isäntäänsä täysin

epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Sillä on kaikki paimen-, vahti-,

suojelu- ja palveluskoiran ominaisuudet. Se on eloisa, tarkkaavainen ja varmaluonteinen,

ilman pienintäkään pelkoa tai aggressiivisuutta. Luonteen tulee kuvastua

koiran olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä ja tarkkaavaisessa ilmeessä.

Arvosteluissa painotetaan "tasaista" ja "pelotonta" luonnetta.

ja kuiva. Kallo ja kuono ovat kutakuinkin yhtä pitkät. Kuono-osa saattaa

kuitenkin olla hieman kalloa pitempi, mikä antaa viimeistellyn kokonaisvaikutelman.

tasainen kuin pyöristynyt, otsauurre on vain hieman korostunut. Sivulta katsottuna

kallo ja kuononselkä ovat yhdensuuntaiset. Niskakyhmy on vain hieman kehittynyt,

kulma- ja poskikaaret eivät ole ulkonevat.

alta, kapenee tasaisesti kirsua kohti. Kuononselkä on suora ja yhdensuuntainen

kallon ylälinjan kanssa. Kita avautuu suureksi, jolloin suupielet ovat vetäytyneet

hyvin taakse, ja leuat ovat hyvin avonaiset.